sunnuntai 30. marraskuuta 2014

DIY: Satukirja

Eilen juhlittiin lasten serkkutytön 3-vuotissynttäreitä. Lahjaksi teetin tytölle satukirjan meidän kesäretkestä Muumimaailmaan. Kirjassa pääosassa seikkailevat siis meidän esikoinen ja serkkutyttö ja tarinan kirjoitin meidän päivän kulkua mukaillen. Kirja oli erittäin mieluisa sankarille ja oli luettu iltasaduksi kahteen kertaan!

Mielestäni tämä oli kiva lahjaidea ja kirjaa oli hauska tehdä. Varmasti käytän ideaa vielä uudestaankin. Tässä myös hyvä joululahjavinkki! Tilasin kirjan Ifolorilta ja varmaan ehtii vielä omansa teettää ennen joulua.

Siskoni oli muuten tehnyt aivan ihanan sokerimassakuorrutteisen kissakakun tytölleen, tästä vielä myöhemmin kuvia!

 







Tänään päivä aloitettiin napsimalla joulukorttikuvia ja saatiinkin muutama todella onnistunut yhteiskuva lapsukaisista. Tähän aikaan vuodesta kuvaaminen on kyllä todella haastavaa, onneksi saatiin raksalampulla tuotua vähän lisävaloa kuviin. Sain myös laitettua pojan joulukalenterin esille roikkumaan, myös tästä valmiista toteutuksesta kuvia myöhemmin. Poikaa taitaa jo vähän jännittää, mitä pusseista paljastuu! Taisipa joku tonttukin käydä ikkunan takana tänään kurkistelemassa! ;)

torstai 27. marraskuuta 2014

Projekti: Hyvän mielen vaatekaappi: Laukut

Blogin luonnoksista löytyi muutama kuvallinen postaus, joten liittyen aloittamaani hyvän mielen vaatekaappi projektiin, tässä mun mielestä tärkeimmät asusteet, eli mun laukut esiteltyinä.

Moni varmasti kokee suurehkon laukkukokoelman tärkeäksi osaksi hyvän mielen vaatekappia. Itse satsaisin mieluummin laatuun kuin määrään. Muutamalla moneen asukokonaisuuten sopivalla laukulla pärjää monessa eri tilanteessa. Mielestäni ainakaan montaa samankaltaista laukkua ei tarvitse omistaa. Mä suosin laukuissa ja asusteissa muutenkin vain kahta väriä, mustaa ja ruskeaa ja mielestäni esimerkiksi laukut, vyöt ja saapikkaat tai nilkkurit on hyvä löytyä molemmissa väreissä. Mun vaatekaappi koostuu perusväreistä, eli mustasta, valkoisesta, harmaasta ja sinisestä, joten lähes kaikki sopii hyvin yhteen. Usein laukku tulee valittua kenkien värin mukaan.

Laukkuja mulla on vain neljä (poislukien hoitolaukku ja treenikassi) ja näillä koen pärjääväni oikein hyvin. Merkkilaukuista en ole oikeastaan koskaan haaveillut, itselleni merkkiä tärkeämpää on materiaali, väri, laukun käytännöllisyys ja ulkonäkö muuten. En myöskään ikinä voisi kuvitella maksavani laukusta esimerkiksi tuhatta euroa, kun laadukkaasta nahasta tehdyn laukun saa parilla sadalla. Mulla on siis vain mustia ja ruskeita laukkuja ja molempia kahdessa eri koossa. Lisäksi kaikki ovat cross over -malleja, en varmaan osaisi muunlaisia enää käyttääkään (kädet pitää olla usein jossain muualla, kuin käsilaukun hihnassa!). Pienempi musta laukku on ajanut myös juhlalaukun virkaa, vaikka seuraavien fiinimpien juhlien vastaan tullessa, olenkin ajatellut ostaa jonkin pienen kauniin juhlalaukun. Pidemmittä puheitta, tässä mun laukku"kokoelma":


Isompi ruskea on Marc O'Polo ja pienempi Clarcs, mustista isompi on Selected Femme ja pienempi DKNY.

Laukuissa kannattaa mielestäni panostaa aitoon nahkaan, hoidettuna nahkapinta pysyy hyvänä vuodesta toiseen verrattuna keinonahkaisiin, joista pinta saattaa rapistua hyvinkin nopeasti. Mä yritän epäsäännöllisen säännöllisesti muistaa levittää näihin nahanhoitoaineen ja pinta on kaikissa pysynyt hyvänä.

Nuo pienimmät laukut ovat ehdottomasti eniten käytössä. Usein matkassa kulkee lisäksi hoitolaukku, joten pieneen käsilaukkuun mahtuu hyvin kännykkä, lompakko ja avaimet.

Toki välillä tulee haaveiltua jostain ihanista laukuista etenkin Stockalla käydessä, mutta järjen ääni on saanut olemaan kiikuttamatta yhtäkään kassalle. Näillä pärjään oikein hyvin!

Minkälaisista laukuista sä tykkäät? Entä montako laukkua sun kaapista löytyy?

maanantai 24. marraskuuta 2014

Viikonlopputunnelmia

...ilman kuvia jälleen, koska se *iton piuha ei ole vieläkään saapunut. Siis miten voi tänä päivänä nettitilauksessa kestää näin kauan!

Perjantaina saatiin ihana lumipeite ihan tänne etelärannikollekin (josta ei kyllä enää ole tietoakaan) ja perjantaina iltapäivällä päästiin lasten kanssa vähän pulkkailemaankin omalle pihalle. Pienimmätkin istuivat iloisina isoveikan sylissä pulkan kyydissä! Pojan riemulla ei ollut rajaa, kun pääsi lumeen peuhaamaan!

Lauantai kuluikin sitten aika samoissa merkeissä ulkoillessa. Saatiin myös otettua ihania 8kuukautiskuvia tytöistä ulkona lumen keskellä sekä laitettua jouluvalot isoon pihapuuhun. Lisäksi siivoilua ja leipomista sunnuntaina järkkäämiäni glögikutsuja varten. Eilen iltapäivällä talo sitten täyttyi 12 ihanasta naisesta ja yhteensä kuudesta melko saman ikäisestä vauvasta meidän neidit mukaanlukien. Pikkujoulumenulla oli suolaisina siika- ja taimentartaria saaristolaisleivällä (isäni pyytämiä kaloja, jotka ihan itse graavasin - oon niin ylpeä!), tonnikala-paprika piirakkaa sekä cocktailpaloja viikuna-saksanpähkinä-aurajuusto -yhdistelmällä. Makeina tarjottavina oli pipari cake popseja, luumu-kaneli torttuja sekä tietysti suklaata. Reseptejä ja kuvia näistä herkuista luvassa asap piuhan saapumisen jälkeen!

Ennen joulua viikonloput täyttyvät juhlista toistensa perään ja nyt eilisten suklaaövereitten jälkeen täytyy taas palata ruotuun syömisten osalta. Ainakin arkipäiviksi - ensi lauantaina päästäänkin taas juhlimaan lasten serkkutytön kolmevuotispäiville! Ihanaa uutta viikkoa ja nyt viimeistään kaikenlainen joulufiilistely on sallittua, eihän jouluaattoon ole kuin kuukausi aikaa!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Vieroitusoireita

bloggaamisesta nimittäin. On tämä vaan niin koukuttavaa puuhaa, että uuden virtapiuhan matkatessa edelleen jossain Saksan ja Suomen välillä, ehtii jo tulla ikävä kirjoittamista. Olen luonnostellut postauksia perinteiseen tyyliin a4:lle, mikä on toisaalta myös mukavaa puuhaa. Yleensä kun ei tule kauppalappuja ihmeempiä käsin kirjoitettua!

Kunhan se (kauan!) odotettu virtapiuha vihdoin saapuu, on luvassa juttua ainakin meidän juuri 8 kuukautta täyttäneistä neideistä, äidin vaatteista ja vastaus Luona-blogin Lauran antamaan haasteeseen. Ehkä myös jotain päivä meidän kanssa -tyyppistä juttua!

Kohta kimpsut ja kampsut kasaan ja Helsinkiin lounastamaan ihanassa kaksosäitiseurassa! Mukavaa keskiviikon jatkoa!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

-10kg!

Täällä on pieniä teknisiä ongelmia tuon tietokoneen kanssa ja koska kännykällä bloggaaminen ei ole kovin miellyttävää, on postaustahti nyt melko hidasta... Mutta mutta, katsotaan saisinko nyt julkaistua muutamia ajatuksia tuosta paljon mielessä pyörineestä laihdutusprojektista!

Vajaa kolme kuukautta sitten asettamani kymmenen kilon painonpudotustavoite on siis nyt saavutettu! Ja en kyllä voisi olla tyytyväisempi. Olo on kevyempi, mutta myös energisempi ja ennenkaikkea kroppa tuntuu taas omalta.

Aloitin laihdutusprojektin tyttöjen ollessa vain vajaa viisikuukautisia. Itselle tämä ajankohta projektille tuntui hyvältä. Koin palautuneeni raskaudesta ja synnytyksestä jo hyvin eikä vatsalihasten välissä tuntunut enää rakoa. Koin olevani valmis aloittamaan tehokkaammat salitreenit ja lenkkeilyt. Mä vietin raskauden viimeiset 10 viikkoa vuodelevossa, joten myös halu päästä liikkumaan oli kova. En myöskään enää imettänyt tyttöjä, joten maidontuotannon tai sen laadun mahdollisen heikkenemisen takia ei tarvinnut himmailla laihduttamisen suhteen. Omaa kroppaa kannattaa kuitenkin ehdottomasti kuunnella ja antaa itsellensä aikaa palautua ennen mitään laihdutuskuureja!

Motivaatio on tärkein tekijä onnistumisessa ja kaikki lähtee itsestä. Tärkein tekijä laihdutuksessa on ruokavalio, ja laihtumista edistetään ja tuetaan liikunnalla. Toki muutaman huonosti nukutun yön jälkeen suklaahylly kauppareissulla houkuttelee, sitä kokee olevansa oikeutettu "palkitsemaan" itsensä jaksamisesta ja kuvittelee, että se piristää. Todellisuudessa älytön määrä sokeria saa verensokerit nousemaan hetkeksi pilviin ja kun ne sieltä laskevat, on olo usein entistä väsyneempi. Uudelleen löytämieni terveellisten ruokailutapojen myötä on taas huomannut, että kyllä se olo on energisempi ilman niitä sokerivälipaloja! Terveellisesti syömällä jaksaa oikeasti paljon paremmin!

Superdieetin aikana söin orjallisesti annettujen ohjeiden mukaisesti, mutta dieetin loputtua olen yrittänyt palata kultaiseen keskitiehen ja syödä ns. normaalisti. Päivän syömiset arkena ovat hyvin pitkälti seuraavanlaiset:

aamupala: purkki maitorahkaa/ raejuustoa (joskus puuroa), mehukeittoa

lounas: kaupan valmista tomaattikeittoa, purkki raejuustoa

välipala: purkki rahkaa/proteiinipatukka/hedelmä

päivällinen: salaattia, keitettyjä vihanneksia, lisäksi alle 10% rasvaista lihaa/raejuustoa

iltapala: purkki rahkaa/raejuustoa, mehukeittoa

Toki joinain päivinä saatan syödä palan leipää, jos sitä on poikaa varten ostettu sekä pastaa tms. Isänpäivänä herkuteltiin ja toissa viikolla käytiin miehen kanssa kaksistaan brunssilla. Mutta mielestäni tämä kuuluu normaaliin elämiseen ja syömiseen. Kun peruspaletti syömisten suhteen on kunnossa, saa (ja pitää!) joskus herkutellakin.

Superdieetin aikana kuului treenata 4xviikossa aerobista ja 4x viikossa lihaskuntoa. Kolmen pienen lapsen kanssa ei itsellä kuitenkaan ole voimia eikä aikaa jatkaa noin intensiivistä treenaamista ja treenimäärät ovatkin itsellä tippuneet tästä ehkä noin puoleen. Käyn kaksi kertaa viikossa salilla ja pari-kolme kertaa viikossa lenkillä. Tämä on itselle sopiva määrä, jota jaksaa viikosta toiseen.

Loppuun vielä pari itsestäänselvää vinkkiä, jotka kuitenkin meinaa itsekultakin välillä unohtua:
- juo paljon vettä
- pidä kiinni säännöllisestä ateriarytmistä
- jos ei syö, ei laihdu, eli aivan liian vähillä kaloreilla kroppa menee säästöliekille, jolloin ei paino putoa

Tsemppiä muille, jotka painivat laihdutusprojektien parissa! Tahdonvoimaa ja itsekuria, niin syntyy tuloksia!


lauantai 8. marraskuuta 2014

Tylliä tytöille

Pyörähdin yksi päivä ohimennen Lindexillä ja iskin silmäni aivan valloittaviin tyllihelmaisiin bodeihin. Harvemmin ostan mitään lasten vaatteita täyteen hintaan, mutta nämä ihanuudet kolahti niin kovaa, että oli pakko kiikuttaa kassalle. Lasten serkkutytön synttärit on tän kuun lopussa ja nämä bodyt tulevat olemaan meidän pienten neitien juhlavaatteet.




Tällaiset bodymekot on mun suosikkeja, käteviä käytössä, kun ei masu ja selkä ole paljaana, mutta silti saa puettua mekot tyttöjen päälle. Aivan ihanat! Ja ihanaa, kun sai hyvällä omallatunnolla ostaa molemmat ihanuudet, kun on kaksi pientä tyttöä puettavana! Yhden kohdalla olisi ollut vaikea päättää kumman ostaa... ;)

torstai 6. marraskuuta 2014

Joulukalenteri etenee...

Pojan joulukalenteri otti tällä viikolla askeleen eteenpäin ja sain täytettyä jo monta kalenterin luukkua. Loput kuusi luukkua saa sisäänsä muumisuklaata ja muumixylitolia. Pussit ja valmiiksi numeroidut tähtitarrat ostin Sinellistä. Tein pussien yläkulmiin reiät ja laitan pussit roikkumaan juuttinarulla epäsymmetriseen kasaan. Ajattelin, että joka päivä yksi pussi irrotetaan ja siten pussien määrä vähenee jouluaattoa kohden.



Luukuista löytyy siis muumihahmoja ja pieniä tarvikkeita taloon, Cittarista löytyneitä muumi keräilykortteja sekä kaksi piparkakkumuottia. Muotit löytyy itsenäisyyspäiväviikonlopun luukuista, silloin on hyvä hetki leipoa yhdessä pipareita! 24. luukun ajattelin toetuttaa niin, että luukusta löytyy paperille kirjoitettu vihje, jonka avulla poika saa aattoaamuna etsiä paketin, josta sitten löytyy muumitalo. Tämän paketin saa avata jo aamulla, jonka myötä päivän leikit on varmasti taattu ja joulupukki tuo sitten illalla muut lahjat.

Kalenterin paikaksi valikoitui rumaakin rumemmat patteriputket kahden ikkunan välissä. Kuvassa muuten näkyy myös sisältä löytyvät ensimmäiset jouluvalot. Karhulan lasipurkki sai sisäänsä valosarjan, joka ei enää kelvannutkaan pieneen pihapuuhun, sarjasta kun on palanut muutamalta pätkältä useampikin valo. Purkkiin laitettuna palaneita lamppuja ei huomaa.


Myös Sanna pohti Pilvi valkoinen --blogissaan minkälaisen kalenterin toteuttaisi vauvoilleen ja sinne kommenttiboksiin vinkkasinkin, että vauvojen joulukalenterin voisi toteuttaa lorupussi-idealla. Eli joka päivälle joku loru tai muu taputusleikki, joka leikittäsiin päivän aikana yhdessä vauvojen kanssa. Tällainen ei-materialistinen kalenteri sopisi mielestäni hyvin vauvoille, joille ei voi kuitenkaan mitään pieniä juttuja antaa ja maissinaksukalenteri olisi ehkä vähän liian tylsä!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Treenimotivaatiosta

Treenimotivaatio tuntuu monella nousevan ja laskevan kausittain. Välillä motivaatiota liikkumiseen on vaikka muille jakaa ja toisinaan ei nappaa sitten yhtään. Itsellä motivaatio ainakin salitreeneihin laskee aina kesällä. Syksyn tullen saa sitten taas ihan eri tavalla uutta intoa liikkumiseen. Mutta mikä minua sitten motivoi urheilemaan noin yleisesti?



Kieltämättä suurin motivaattori liikkumiseen ja urheiluun on ulkonäkömotivaattori. Tuplaraskauden jälkeen aloitin Superdieetin ja asettamani kymmenen kilon painonpudotustavoite motivoi liikkumaan. Halusin ehdottomasti päästä takaisin vanhoihin mittoihin. Ja suurin syy tähän oli se, että halusin oman vaatekaappini sisällön taas käyttöön. Paino lähti putoamaan nopeasti ja nälkä kasvaa syödessä (onneksi myös näin kuvainnollisesti...), joten saavutetut tulokset motivoivat entistä enemmän. Tällä hetkellä painan vähän vähemmän kuin mitä ennen lapsia ja nyt motivaationa liikkumiseen toimii ulkonäön osalta enemminkin kropan muotojen muokkaaminen sekä saavutettujen tavoitteiden ylläpitäminen. Tämä sai kyllä olla ensimmäinen ja viimeinen laihdutuskuuri, jolle joudun ryhtymään! Itseäni viehättää urheilullinen vartalo, jossa näkyy lihaksia kohtuudella. En todellakaan ole laihuuden ihannoija ja painolla ei loppupeleissä ole merkitystä, tärkeintä on mistä paino mudostuu. Mieluummin siis vaikka enemmän painoa ja lihaksia kuin kevyempi ilman lihaksia.

Toinen yhtä tärkeä motivaation lähde on ehdottomasti urheilun tuoma hyvä olo. Salitreenin tai lenkin jälkeen on lähes poikkeuksetta hyvä fiilis. Olo on energisempi, jaksaa touhuta arkiaskareita paremmin ja unikin tulee helpommin.

Kolmas syy liikkumaan lähtemiselle on saada hetki omaa aikaa. Urheileminen on hyvä syy lähteä hetkeksi pois kotoa ja olla hetki yksin omien ajatusten kanssa! Oltuaan hetken yksin ja saatuaan sen liikunnan tuoman hyvän olon tunteen, jaksaa arkea taas paremmin.

Toki motivaatiota urheilemiseen löytyy myös terveydellisistä syistä. Verenpaine, kolesteroli, nivelet, diabetes... Ikä ei tule yksin, mutta toivottavasti säännöllisellä liikunnalla saisi estettyä edes joitakin sairauksia. Mä haluan jaksaa touhuta vielä tulevaisuudessa lapsenlapsienikin kanssa (joita nyt näin julkisesti ilmoitan vielä joskus toivovani)!

Lisäksi koen, että kun itsellä on terveelliset elämäntavat ja liikunta osana arkea, on helpompi saada lapsetkin elämään terveellisesti ja kiinnostumaan liikkumisesta. Ja mikäs sen parempaa kuin viettää tulevaisuudessa aikaa perheen kesken yhdessä liikkuen! Toivon siis, että terveellisillä ja liikunnallisilla elämäntavoilla toimin hyvänä esimerkkinä omille lapsilleni.

Motivaation ylläpitämisessä auttaa mielestäni tavoitteet. Tavoitteet ovat jokaiselle henkilökohtaisia ja ne voivat olla esim muutaman kilon painonpudotus, muodokkaampi peppu, maraton tai kyetä vetämään leukoja. Omat tavoitteeni tällä hetkellä ovat

kolmen kilon painonpudotus sekä
lihaksikkaammat käsivarret ja takareidet.

Nämä mielessä suuntaankin tänään taas salille ja huomenna hierojalle huoltamaan jäätävän kipeää alaselkääni. Viime viikolla hieroja paukautti jo useamman fasettilukon auki, toivottavasti huomenna aukeaa loputkin!

Mitä ajatuksia tämä sussa herätti? 
Mikä sua motivoi liikkumaan?

maanantai 3. marraskuuta 2014

Perintökaappi

Äitini toivoi pääsevänsä eroon heille ylimääräisestä vanhasta kaapista ja päädyin ottamaan sen meille kokeiluun. Aluksi ajattelin, ettei kaapille ole sopivaa paikkaa, mutta lasten leikkikeittiö sai siirtyä äidin sisustamisen tieltä sohvan takana olevaan tilaan ja kaapille löytyi oikein mainio paikka olohuoneesta. Samalla sain äidiltäni tuon suuren Karhulan keittiötölkin. Kuvista poiketen purkkiin päätyi lopulta jouluvalosarja, joka toimii ihanana tunnelmanluojana jo nyt marraskuussa.



Uuden ja vanhan yhdisteleminen sisustuksessa on jo pitkään miellyttänyt. Miehen ja mun ensimmäinen yhteinen koti oli pieni kaksio, joka sisustettiin hyvin musta-valkoisesti, graafisia kuoseja, lasia ja kromia. Sisustustyylini on pehmentynyt näistä vuosista huomattavasti ja nykyään pidän paljon tällaisista vanhoista huonekaluista ja esineistä. Onhan meillä vieläkin jonkin verran mustaa ja etenkin valkoista, mutta nykyään pidän paljon myös puun sävyjen tuomasta lämmöstä ja harmaan eri sävyistä. Uskon, että tämänkaltainen tyyli tulee säilymään meillä vielä pitkään.



Kaappiin päätyi kynttilät ja muutama ylimääräinen tuikkukippo. Nyt ovat kynttilät helposti käden ulottuvilla, näitä kun tulee poltettua tähän aikaan vuodesta joka ilta. Myös paksu villahuopa on jo kaivettu kesäsäilöstä käyttöön. Huopa on Barker Textilesin 100% villahuopa, ostettu useampi vuosi sitten Kodin1:stä. Meillä on aika viileää alakerrassa näin syksyisin ja talvisin, mutta tuon peiton alla ei kyllä pääse palelemaan, on ihan mahdottoman lämmin! Harmaa vaasi on myös usemman vuoden takainen ostos Iskusta. Katsotaan kauanko saa olla lattialla rauhassa, tytöt ovat menneet jo jonkun aikaa melko lujaa... Tällaiset esineet ovat kuitenkin toistaiseksi saaneet olla rauhassa, eniten kiinnostaa isoveljen isot autot yms värikkäät lelut!

Mitäs tykkäät, kun samalta seinustalta löytyy sekä vanhoja huonekaluja että Ikean korkeakiiltoa?

lauantai 1. marraskuuta 2014

Paremmat naposteltavat

Pakko jakaa miehen viime viikonlopuna tekemät snacks-kokeilut. Tässä siis pari ohjetta terveellisempään naposteluun vaikka leffan lomaan. Todella herkullisia kummatkin!

Paahdetut mausteiset kikherneet
kikherneitä suolaliemessä
suolaa
cayenne-pippuria
öljyä
valkosipulia

Sekoita herneet ja mausteet. Paista öljyssä pannulla noin 7 minuuttia. Varo polttamasta herneitä, eli älä pohota pannua täydellä teholla. Anna jäähtyä ja nauti jääkaappikylminä.


Sipsit
perunoita
suolaa
mustapippuria
paprikamaustetta
valkosipulia
öljyä

Siivuta perunat ohuiksi siivuiksi. Sekoita öljy ja mausteet. Sivele öljyä kevyesti pullasudilla perunoiden päälle. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Itsetehdyt sipsit



Herkullista lauantai-iltaa!